Kaupallinen yhteistyö babboe.fi kanssa
Kvartaalin kokemuksella laatikkopyörän nimeäminen kakkosautoksi on kuin kutsuisi kirurgia hoitsuksi. Toki paljupyörä kakkosauton viran pääasiassa hoitaa, mutta oikeasti se on enemmän.
Ostimme Babboe Curve-E -laatikkopyörän lokakuussa pyöräkärryn tilalle. Siinä on kolme rengasta, penkit neljälle muksulle ja hikoilua vähentävä (huom. ei poistava, vaan vähentävä) sähkömoottori. Sanoisin, että päivittäisasioiden hoitaminen sillä on ollut 97-prosenttisesti silkkaa hymyä.
Mieluummin pyörällä kuin autolla – yhtä poikkeusta lukuunottamatta
Aika paljon voi päätellä siitä, että en ole käynyt pyörän hankkimisen jälkeen kertaakaan autolla parin kilometrin päässä marketissa. En yksin, enkä muksujen kanssa. Ja meidän perhekunnassa minä vastaan ruokashoppailuista 95-prosenttisesti. Ja pääsääntöisesti lapsien kanssa.
Pyörää ei tarvitse lämmittää kuten autoa – lähtöaikaa ei siis tarvitse arvailla. Kevyen liikenteen väylillä on vähemmän liikennevaloja kuin autoteillä. Parkkipaikkaa ei tarvitse etsiä. Ostoskärryjen nilkutusta jäisellä pihalla ei tarvitse huokailla, koska pyörällä pääsee käytännössä ovelle. Samasta syystä ei tarvitse puikkelehtia parkkipaikalla autojen seassa tenavien kanssa.
Kauppa ei ole ainoa paikka, johon kuljemme mieluummin paljupyörällä kuin autolla. Itse asiassa alle viiden kilometrin matkat tulee ajettua pyörällä yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
Pyörä pääsi jopa Ilta-Sanomiin hiljan perheemme yhtenä “säästövinkkinä”. Ja siinä se todella toimii. Autoilun määrä on vähentynyt.
Laatikossa onkin matkannut paljon muutakin kuin ruokaa ja lapsia. Näyttävin kuljetus lie ollut ison Fatboy-säkkituolin roudaaminen korttelista toiseen.
Se mainittu poikkeus! Juniorimme (7v, 4v ja 2v) eivät ole vielä hokkaritaidoiltaan taalakiekkoilijoita. Vaikka ulkojäällä kuinka liikuttaisiin, yleensä kotiin suunnatessa kylmä on hiipinyt puseroon. Autossa on polttoainekäyttöinen lämmitin. Sen loihtima lämpö heti luistelun päätteeksi ei ole vain luksusta vaan myös suoranaista kiertotautien estohoitoa.
Kolmipyöräisyys toimii
Ennen investointipäätöstä mietimme paljon, että pitäisikö kulkineen olla kaksi- vai kolmirenkainen. Facebookin mainiosta Perhepyöräily-ryhmästä opin, että kolmosille luvataan yleensä jonkin verran isompi maksimikuorma kuin kakkosille. Hyvä juttu! Kun paljuun nostaa kolme tenavaa, kirjastokassin ja ruokaostoksia, rynnätään lähelle Curvelle luvattua sataa kiloa.
Samasta ryhmästä opin, että kolmipyöräinen on raskaampi ajettava kuin kaksipyöräinen. Syyn oivaltaa talvella helposti: kolmipyöräisestä jää lumeen kolme jälkeä, kaksipyöräisestä periaatteessa vain yksi.
Sähköavusteisuus piilottaa raskautta kuitenkin niin, että tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että valitsimme kolmipyöräisen. Se pysyy pystyssä kuin syvään hankeen jalat edellä pudotettu taapero.
Kolmonen on myös jotenkin sopivasti leppoisa. Tunnelma johtunee siitä, että pysähtyneenäkin voi pitää ahterin penkissä ja jalat polkimilla. Myös hidas ajaminen suoraan onnistuu hyvin. Se on ihan pätevä perustelu silloin, kun keskimmäinen ajaa mukana omalla pyörällään.
97-prosenttista rakkautta?
Mistä sitten ensimmäisessä kappaleessa mainittu 97 prosentin hymy?
No, kyllä toista autoa edelleen kaipaa satunnaisesti. Joskus olisi kiva lähteä lasten kanssa käymään päivällä jossain kauempana.
Varsinaisesti laskin prosenttiluvun siitä, että pyörä on ollut meillä nyt jota kuinkin sata päivää. Kahtena päivänä siitä on puhjennut rengas ja yhtenä päivänä sähköt eivät toimineet löystyneen kaapeliliitoksen takia. Niinä päivinä en heitellyt lentosuukkoja pyörän suuntaan.
Ps. Epäilen, että joku vetää kasvisproteiininlähteen nenäänsä ajatuksesta, että laatikkopyörä olisi kakkosauto. Monelle perheelle sellainen on ykkösauto ja vielä useammalle perheelle sellainen voisi olla ykkösauto. Me kuitenkin tarvitsemme yhden kotteron, mutta emme missään tapauksessa haluaisi toista.
Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään – tule mukaan!
Kiinnostava juttu! Ja tuli mieleen oman harrastuksen kautta, että löytyisikö sähkö-lämmitteisrstä koirien makuualustasta iloa kylmille luisteluretkille? Vilu-merkkisissä alustoissa on lämmityskaapelit ja mukana tulevalla akulla aludta lämpenee muutamaksi tunniksi. Eihän se nyt lämmintä autoa vastaa, mutta tuntuisi varmasti mukavalta laatikossa. 😊👍
Hei! Nyt puhutaan tekniikasta, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Ja nyt puhutaan systeemistä, joka kieltämättä herätti mielenkiinnon suuresti kirjoittamasi perusteella. Katos suojaa lapsia erittäin hyvin viimalta (ja yllättävän paljon kylmältäkin, koska lapset lämmittävät katosta sisältäpäin). Mutta muulloinkin kuin luistelemassa jalat meinaavat paleltua – ovathan ne liikkumattomina kylmää pohjaa varten. Nyt menee selvittelyyn! Kiitos vinkistä!