Aikuisten toisilleen ostamat lahjat ovat ajan, rahan ja aivokapasiteetin haaskaamista. Varsinkin, jos puhutaan tavaralahjoista. Aikuinen ostaa mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ei siihen tarvitse toisen aikuisen luuloja tai intuitiota. Liian usein aikuisten toisilleen ostamien tavaralahjojen kohtalona on odottaa päivää, jolloin lahjasta kehtaa hankkiutua eroon.
Näin pohdin isänpäivän iltana kaksi vuotta sitten. Ja niin se vain on edelleen. Alleviivataan vielä: hyvä isänpäivä rakentuu aivan muun kuin ostetun tavaralahjan ympärille. Alati kaupallistuvassa yhteiskunnassa lahjan ostamisesta toki muistutetaan yhtenään.
Sitä paitsi! Eivätkö partakone, kaulaliina tai kauluspaita ole enemmänkin lahjoja miehelle kuin juuri isälle? Niissä ei ole edes aromina mitään isyyteen viittaavaa.
Tilaa lasten aitoudelle ja yhdessäololle
Parasta isänpäivässä ovat lasten innostus, aitous ja yhdessäolo. Niihin ei tarvita eurooppalaista yhteisvaluuttaa. Itse tehty kortti ja vaikkapa Hama-helmistä lahjaksi rakennettu hymynaama välittävät aitoutta ja innostusta paremmin kuin mikään kassakoneen kilinää kaikuva paketti.
En valinnut Hama-helmilahjaa esimerkiksi sattumalta. Neljävee on näprännyt sellaista jo reilua viikkoa ennen isänpäivää suurella pieteetillä ja pienellä salamyhkäisyydellä. Hän on kysellyt isän lempivärit ja vannottanut, että keittiössä ei sovi katsoa mitä hän pöydän ääressä värkkää. Ja sitten kuitenkin pyytänyt silittämään sen yllätyksen. Mikään ostettu ei tällaisiin hetkiin siroteltuja fiiliksiä korvaa.
Sunnuntaiaamuna tuo helminaama, koulussa ja kerhossa tehdyt kortit sekä perheen yhdessä laulama paljon onnea vaan sisältävät lämpöä ja tunteita kuin mustikat antioksidantteja.
Neljä materiaalitonta lahjavinkkiä isänpäivään
Minun on tietenkin helppo amputoida isänpäivän ohjelmasta ostolahjat pois, koska olen ensi sunnuntaina ottavana osapuolena. Entäs, jos ja kun kuitenkin jotain tekisi mieli antaa? Tässä neljä (lähes) materiaalitonta vinkkiä isän hellimiseen.
Parhaalta tuntuisi jokin koko perheen yhteinen tekeminen valmiiksi speksattuna ja hierottuna: nuotiolle makkaraa paistamaan, kirjastolle nukketeatteria katsomaan, lintutornille pyöräilemällä tai vaikkapa koko perheen elokuva… Näissä ideana siis se, että isä saisi lahjaksi “vapaudu valmisteluista ja jälkihoidoista” -kortin.
Hieman samaa kaikua on ajatuksessa, että koko perhe tekee yhdessä juhlaruuan. Lahjana se, että isän ei tarvitse vaivata päätään mitä tänään syötäisiin -kysymyksillä, eikä raaka-ainehankinnoilla.
Perhevalokuvan ottaminen itse ei maksa mitään, mutta olisi niin ikään mukavaa yhteistä hommaa. Lapsista on varmasti perheessä kuin perheessä paljon kuvia. Koko pesueesta yhteisiä otoksia ei löydykään läheskään samassa mittakaavassa, koska toinen vanhemmista on yleensä kameran takana.
Etukäteen voisi miettiä kuvauspaikan ja kuvattavien vaatteet. Ja erityisesti sen, kuinka kamera saadaan aseteltua niin, että kaikki pääsevät yhteisotokseen!
Jos oikein haluaa revitellä, voi yrittää replikoida jotain vanhaa kivaa kuvaa. Miltä kuulostaisi kenties vuosia sitten otettu ensimmäinen perhekuva uudelleen isänpäivänä 2018 otettuna? Siis samassa paikassa, mahdollisuuksien mukaan samoissa vaatteissa ja samoja ilmeitä yrittäen!
Päivät pääksytysten kotona lasten kanssa olevana en voi myöskään kieltää, etteikö siivu omaa aikaa olisi mieluinen lahja. Lenkki tai muu harrastustuokio ilman kotoa poissaolemisen aiheuttamaa syyllisyyden tunnetta kuulostaa lapsiperheen lahjakuvaston hittituotteelta.
Isäkuukaudet Facebookissa ja Instagramissa!