Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Vaimoni sai kesällä mummilakäynnin aikana huimaavan hyvän idean. Hän poseerautti pientä pehmopingviiniä pihan eri paikoissa. Sen jälkeen hän näytti kuva kerrallaan otoksia seniorijuniorille ja pyysi etsimään paikan. Seurasi riemua, juoksua ja kasvavien aivonystyröiden hieromista. Siitä alkoi kuvarastileikki, jota meillä on nyt kokeiltu useamman kerran. Pingun piilotus -nimellä kulkeva touhu tuntuu toimivan aina ja yllättäen jopa … Read more
Syysloman varsinainen peliaika (lämmittelystä tässä blogauksessa) alkoi osaltamme kilometreillä mummulaan. Mummu ja pappa olivat luvanneet vaimolleni ja minulle lapsiperheen kaviaaria eli kahdenkeskistä aikaa. Suhautin lasten kanssa mummulaan jo perjantaina vaimon vielä raataessa palkkansa eteen ja lauantaina nostin kytkintä heti aamukahvin kätkeydyttyä ruokatorveen. Kotona tartuin jonkin aikaa nurkassa kyyhöttänyttä pyörää sarvista ja ilmasin elämäni ensimmäistä kertaa … Read more
Jonkin aikaa sitten seniorijunioria vaivasivat pohdinnat siitä, mitä on ihon alla. Emme onneksi sännänneet internettiin, vaan vaimo totesi, että katsotaanpa seuraavalla kauppareissulla mitä kirjastosta löytyisi aiheeseen. Kirjaston puolituttu täti kantoi asiaa kysyttäessä nipun kirjoja tiskille. Plarasin nopeasti muutaman läpi koettaen arvioida, missä tiedon määrä olisi suhteessa sopiva vastaanottajan lähtötasoon. Otimme lopulta mukaan kolme kirjaa, jotka … Read more
Kävimme eilen urheilukentällä toista kertaa tälle kesää (poju oikeastaan kolmatta, kun osallistui kerran nappulakisoihin). Onhan se mainio paikka purkaa energiaa, vaikka heittolajien välineistöä ei mukana ollutkaan! Matkassa oli 7-, 4- ja 3-vuotias, sekä pari reippaan vuoden ikäistä urheilijanuorukaista. Kaikki viihtyivät! Jäin miettimään, että miksi urheilukentillä näkee niin harvoin lapsia muutoin kuin ohjattujen harjoitusten tai kilpailuiden … Read more
Poju sai mummulassa perinteisen joulupiparin, vaikka syksy onkin. Kertoi asiasta kotona äidilleen: “Minä sain sellaisen hammasrataspiparin!” Poika kiikkui puistossa ikäisensä tytön kanssa ja kehua retosteli: “Minäpä ajan pyörällä ilman apurattaita!” Tyttö katsoi naama peruslukemilla ja kysyi vain, että “Mix?” Poika WC:ssä isolla, äiti syömässä välipalaa keittiössä. Poika: “Äiti, tule tänne!”, äiti: “Olen syömässä, mikä siellä … Read more
Neukkutäti kertoi aikanaan, että vauvan kakasta voi päätellä paljon siitä, kuinka lapsen ruuansulatuselimistö voi. Hän kehotti googlaamaan hakusanoilla “baby poop”. Menin kotiin ja googlasin. Viihdyin hyvin hakutuloksia selatessani, mutta en ymmärtänyt tuon taivaallista, miten tulokset liittyivät kakkaan. Sitten huomasin kirjoittaneeni hakusanat muodossa “babe boop”. Tuo vanha juttu tuli tänään mieleeni, kun mietin, mitä ihmettä tekisimme … Read more
– Mistä tietää, että porukassa on kasvissyöjä? – Ei sitä tarvitse tietää, kyllä hän kertoo sen. Näin totesi kaverini, kun olimme hiljattain burgereilla ja vääntelehdin, että pitäisi valita kasvisannos. Tapaamisemme osui keskellä viikko ilman lihaa -kokeiluamme ja oli kieltämättä viikon hankalin hetki. Ei siis ihme, että valintani tuli kaikille tietoon. Seitanpihvin ympärille rakennettu hamppari oli … Read more
En erityisemmin fanita muovileluja. Suurin syy on se, että usein muovihärpäkkeet ovat pitkälti kokeile varttitunti ja unohda hyllyyn -tyyppisiä yhteen hyvin spesifiseen leikkiin tarkoitettuja kammotuksia. Muovilelut eivät ole järin ekologisia. Silloin tällöin internetin kuvavirrassa vastaan meloo kuva lapsesta istumassa kaikkien elämänsä aikana saamiensa muovilelujen päällä. Kattoa hipova kasa ei ole mieltäylentävää katseltavaa, vaikka vihreiden puoluekirjaa … Read more
Ala-asteen opettajani totesi aikanaan, että Tuomas elättää itsensä melkein millä tahansa muulla, mutta ei musiikilla. Tuntui vähän pahalta, mutta oikeassahan hän oli. Ja vaikka olin joskus teekkari, niin minuun ei päde myöskään heihin liittyvä kansanviisaus, jonka mukaan teekkari laulaa mieluummin kuin hyvin.Hetkinen! Opettajanihan oli väärässä! Nykyäänhän laulaminen on osa työtäni. Ainakin jokatoinen ilta nuotinvieritän yhdestä … Read more
Lasten osaamien sanojen laskeminen nassikan kielellisen kehityksen alkuvaiheessa lienee yhtä yleistä vanhempien keskuudessa kuin Fjällrävenin reppujen käyttäminen peruskoulussa. Sanoja kertyy nopeasti niin paljon, etteivät äidin ja isän yhteenlasketutkaan sormet riitä listan ylläpitämiseen. Ei, vaikka vanhemmista kumpikaan ei edes työskentelisi sahateollisuudessa. Silloin siirrytään laskemaan monenko sanan lauseita perheen pienin tuottaa. Tämän vaiheen jälkeen itselläni tuli pieni … Read more