Optimisti sisälläni sanoo, että kevät tulee! Realisti koputtaa toiselta olkapäältä kysyen: “Et sattumoisin ole sääennustetta tulevalle viikolle nähnyt: uutta lunta lisää kuin valtionvelkaa ja sitten vaihteeksi pakkasta niin, että kalsarit jäätyy jalkaan!”
Niin tai näin, kokosin yhteen kuvafiiliksiä talven ajalta. Osa otoksista on debytoinut somessa, mutta suurin osa on julkaisemattomia. Aistiiko näistä talven? Entäs niitä kuuluisia lasten kasvamiseen liittyviä vaiheita?
Hetkinen! Esikoinen oppi lukemaan talven aikana, mutta miten lie kuopuksen kanssa?
Yksi eniten tänä talvena hihkumista aiheuttaneista jutuista: Kempeleen Sarkkirannan vaaauhdikas pulkkamäki!
Tenavien kanssa on tänä talvena puhuttu edellisvuosia enemmän digikasvatukseen liittyvistä asioista. Keskimmäinen on selkeästi sisäistänyt hyvän ergonomian merkityksen.
Tämä on vain mainos. Kynä ei todellakaan osu joka kerta käteen näinkään kynäotemaisesti.
Mummu lausui taikasanat: “Hakisiko joku pakastimesta jälkiruuaksi jäätelöä?”
Pääsimme tutustumaan keskimmäisen kummien luona iglun rakentamiseen!
Tämä oli hauska hetki: Tulimme peräpyörällä eskarista. Poitsi näki kuistilla lapion ja totesi: “Minä soitan nyt yhden soolon!”
Kertokaas kotien keltinkangasjärvissinkkoset, että mikä ihme lumikenkäkoon jalkineissa viehättää pieniä lapsia?
Kello viiden tee, kenties?
Esikoinen osallistui intensiiviseen laskettelukouluun kolmen viikon ajan. Kuten aikaisemmin kerroin, se oli koko perheelle aika raskas setti. Keskimmäisen kanssa vietimme “talviurheilukeskuksessa” useana iltana aikaa pulkkaillen, ulkoillen ja kahviossa sokeria suupielistä lipoen.
Tämä norsu löytyi kuopuksen uuden turvaistuimen kuljetuslaatikosta (postauksessa on kuva norsun synnytyksen aloituksesta). Vaimo ja tenavat kokeilivat kovilla pakkasilla myös jäädytystiedettä. Kun elefantin päällä oli ollut vasta yksi sininen kuutio, keskimmäinen oli todennut, että kyseessä on poliisiautonorsu!
Eskarilainen oppi lukemaan lokakuulla, mutta näköjään hän osaa myös luovan kirjoittamisen.
Vaan kyllä oma ääliöys unohtuu, kun näitä Suomen talvimaisemia pääsee tutkailemaan!
Ihana postaus! Kuvista päätellen teidän talvi on ollut ihan mahtava. Eikä isikään nyt ihan ääliö voi olla, kun on noin paljon järjestänyt tekemistä. Ja onnea lukutoukalle. Taidan muuten mennä tsekkaa, jos meidänkin pakkasessa ois jäätelöä.. 😀
Kiitos! Talvi on ollut raskas, mutta kieltämättä onnistunut. Monenlaista on ehditty, vaikka edelleenkin aika töistäpaluun ja iltapuuhien välissä on tooodella lyhyt. Tai ainakin tuntuu siltä. Kommenttisi taitaa siirtää minutkin jädenkiilto silmissä pakastimelle!
Miksi lumikenkäkoon jalkineet viehättää?
Oisko syynä se, että ne mahtuvat jalkaan? 🙂
Kivoja kuvia, muuten, näyttää niin mukavalta tuo touhu, kun on kolme lasta samasta perheestä. Ihana sisaruus!
Arvasinhan, että joku osaa tämän selittää! Noinhan se tietenkin on – isot kengät on helppo pukea itse. Kiitos!
Kyllä, kolme on meille oikein sopiva lapsiluku 🙂
Mahtavia valokuvia! Niistä oikein näkee vauhdin huuman joka teillä on ollut. Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva Maailmalta Link-Up Partyyn! Toivottavasti olet mukana taas huhtikuussa.
Vauhtia on kyllä ollut eli ihan oikein välittyy tunnelma 🙂 Saatanpa ollakin!