Vaihe 1 – valokuva
Esikoinen oli ensimmäisen passinsa saadessaan kymmenkuinen, joten kuvan nappaaminen ei ollut kovin erikoinen homma. Keskimmäinen puolestaan oli vain neljän kuukauden. Silloin meinasi olla vaikeuksia. Keitetty makaroni, korjaan vauva, piti tukea istuvaan asentoon, mutta vanhemman käsiä ei saanut näkyä kuvassa.
Nuorimmainen oli nyt vain kolmen kuukauden, kun kävimme kuvaamossa. Kuvaajalla oli hieman lakoninen kommentti, kun tottumuksesta aloimme asetella tytärtä kuvattavaksi: “Kuvassa pitäisi näkyä vähän kaulaa!” Kyllä, kyllä ja Kärsämäellä pitäisi olla Klamydialle omistettu patsas.
Itse asiassa kuvaus meni asettautumisen jälkeen helposti, kuten kummassakin edellisessä tapauksessa. Lasta ei ole tarvinnut tsempata katsomaan kameraan, vaan luonnollinen uteliaisuus on riittänyt. Isän tai äidin ei siis ole tarvinnut alkaa apinaksi kuvaajan selän taakse.
Vauvoilla on kuulemma myös hieman väljemmät kriteerit kuvalle kuin isommilla. Kolmekuiselle ei esimerkiksi ole ehdotonta, että suu on kuvassa kiinni.
Kolmekuisen kuvaan liittyen vielä hassu yksityiskohta. Otatin samalla itselleni passikuvat. Vaimo totesi: “Teillä on samanväriset hiukset. Ja niitä on saman verrankin.” Kiitosta vain!
Vaihe 2 – passihakemus
Passin hakeminen vauvalle ei onnistu alusta loppuun netissä – putkaan mars! Tai ainakin poliisilaitokselle.
Vielä keskimmäisen kohdalla muutama vuosi sitten passianomusta piti olla jättämässä keskivertoperheen tapauksessa kolme ihmistä: vauva ja molemmat vanhemmat. Syy oli ihan looginen: toinen vanhempi ei pystynyt hakemaan salaa passia lapselle. Nykyään riittää vauva, huoltaja ja paperi. Paperilla pitää olla muiden huoltajien suostumus leijonakantisen hankintaan.
Vauvalta ei tietenkään oteta sormenjälkiä. Tässä mielessä kaikki alle 12-vuotiaat ovat vauvoja.
Koska prosessia ei voi juosta maaliin saakka netissä, päädyimme hoitamaan asian alusta loppuun poliisilla. Nopea ja helppo reissu. Totuuden nimissä on todettava, että mukava virkailija ei vilkaissutkaan Maxi-Cosin sisälle. Ei tainnut tajuta, että tiskin takana kävi absoluuttisesti mitattuna maailman hienoin vauva.
Vaihe 3 – passin noutaminen
Lapsen passi tulee lähimpään Matkahuollon pisteeseen, aivan kuten aikuisenkin asiakirja. Tässä vaiheessa vauvan ei enää tarvitse olla mukana, vaan hakuvaiheessa ilmoitettu vanhempi voi kuitata passin omalla henkilötodistuksellaan. Ja sitten vain ihastelemaan!
Tenavien ensimmäiset passit ovat kieltämättä aika sööttejä. Hellyttävä käärö tuimailmeisenä äärimmäisen virallisessa yhteydessä. Onneksi vanhentunutta passia ei nykyään tarvitse palauttaa. Veikkaan nimittäin, että pienten lasten passeja on ennen vanhaa “mennyt hukkaan” aika paljon.
Ps. Ajantasaiset vaatimukset ja ohjeet löytyvät – yllätys – Poliisilta.
Ps. Kuvassa ylhäällä tämän vuoden passin hieno takakansi: hieman kohollaan teksti “Suomi Finland 100”!
Olen ottanut kummaltakin lapselta passiivitalo kotona. Lapsi valkealle alustalle (esim. lakana) makaamaan ja kuva suoraan yläpuolelta. Ihan perusdigi ottaa ihan tarpeeksi hyvät kuvat. Isoin haaste on ollut saada tarpeeksi valoa ilman isoja varjoja, mutta esim ikkunan edessä tämä on onnistunut ihan hyvin.
Passiivitalo 🙂 Se on aina mukava tuo automaattinen tekstinkorjaus 🙂 Mutta aiheesta: noinkin sen voi tehdä ja varmasti toimii, kunhan sopivaa valoa on tarpeeksi tasaisesti ja lapsi katsoo kameraan. Sitten vain koko oikeaksi jne. Tähän taitaa nykyään löytyä ihan softiakin tai ainakin työkaluja tunnettuun kuvankäsittelyohjelmaan. Vaikka valokuvaamista harrastan, en ole nähnyt värkkäämistä vaivan arvoiseksi, kun Verkkokauppa.comista saa passikuvat arkenä päiväsaikaan eurolla.
Kannattaa huomioida, että lapsen tulee olla passikuvasta tunnistettavissa. Pienelle vauvalle hankittu passi vois siis olla parin vuoden päästä vanhentunut, kun lasta ei passikuvasta tunnista muut kuin tämän vanhemmat. Sitten vain uutta passia hakemaan, ja sehän onnistuukin sitten jo helposti netin kautta.
Tuo on hyvä pointti! Ja pätee muutes aikuisen passiinkin eli jos vaikka tiputtaa rajusti painoa, passi ei välttämättä enää olekaan validi. Toisaalta kuvasta kai pyritään katsomaan asioita, jotka eivät muutu kovin nopeasti: silmiä, korvien muotoa jne. Kiitti myös tuosta lisäyksestä, että toisen passin saa sitten lapsellekin jo verkosta.