Seniorijuniorilla tuntuu olevan hämmentävän hyvä muisti. Ainakin mitä tulee asioiden pitkäkestoiseen tallentamiseen.
Kävimme maaliskuun puolivälissä vaimoni siskon luona Turussa haistelemassa varhaista kevättä. Tehtiin yhtä sun toista. Yksi rasteista oli keskiaikaisen Turun ja nykyihmisen treffeille vievä Aboa Vetus -näyttely.
Näyttely oli hieno ja mielenkiintoinen. Tuntuu hämmentävältä, että Turusta käytiin kauppaa Venetsiaan jo 1200-luvulla!
Yksi näyttelyhuoneista oli rempassa ja asiaa pahoiteltiin lapulla: “Rakennamme uutta! Pahoittelemme häiriötä!”
Sana häiriö jäi pojan mieleen. Kyseli ja toisteli. Valitteli, että ei ymmärrä sanan merkitystä. Yritettiin selittää hyvillä ja huonoilla esimerkeillä. Turhaan. Parin päivän päästä pappa ja hieman vanhempi serkkutyttökin yrittivät konkretisoida asiaa, mutta anorektisen laihoin tuloksin.
Sen jälkeen asiasta ei ole puhuttu.
Mutta! Mummi, pappa ja kyseinen vaimon sisko tulivat nyt käymään. Laskeutuivat illalla meille. Nukutustaistelun yhteydessä poju laukaisi sitten kysymyksen, joka veti isän suun hämmästyksestä hiljaiseksi: “Iskä, en vieläkään tiedä mikä on häiriö!”