Olet innostuja! Kiinnostut ja innostut kaikenlaisista asioista. Ja usein. Välillä innostumisesi on suorastaan hymyilyttävää. Kun innostut ruokapöydässä kertomaan pihan tapahtumista, saatat siirtyä pöydän viereen ja näyttää: ”Tässä on siis keinut, tässä hiekkalaatikko. Sitten otin täältä vauhtia ja hyppäsin näin…”
Ehkä kykysi surffata innostuksen aalloilla on yksi tekijä sille, että olet monessa taitava: Lasket, tarinoit, luot ja noudatat sääntöjä monimutkaisissa mielikuvitusleikeissä, muistat ensimmäisellä kuulemiskerralla. Opettajasi sanoi välttävänsä sanan lahjakas käyttämistä, mutta totesi silti mielellään käyttävänsä sitä kohdallasi äidinkielestä puhuttaessa.
Innostuksen ohella huikea keskittymiskykysi lie toinen kulmakivi edelliselle listalle, jota olisi helppo myös jatkaa. Ajoittain keskittymisesi on kuitenkin kiusallisen vahvaa: lukiessasi et useinkaan kuule, vaikka nimesi mainitaan. Saattaa kyllä olla niinkin, että et haluakaan aina kuulla.
Taitavuudellesi vastapainoa antaa huolettomuutesi. Olet monissa asioissa perheemme hulda huoleton ja huithapeli. Välillä suorastaan huolimaton.
Tänään kouluun lähtiessäsi huomautin, että laita valot pyörään. Laitoit kyllä. Mutta etpä tullut laittaneeksi päälle. Pari viikkoa sitten sinulla oli englannin kirja joka päivä repussasi. Ja joka päivä kävimme saman dialogin: minä kysyin, tuliko kirjasta läksyä ja sinä vastasit, ettei tullut, mutta et muistanut jättää kirjaa pulpettiin. Lähes joka kerta ulos lähtiessäsi sinulta puuttuu olennaisesti säänmukaiseen vaatetukseen kuuluvia vaatekappaleita.
Tänäkin syksynä koulujoukkueesi on ollut täysin erilainen kuin viime vuonna. Jostain syystä luokkasi kokoonpano on myllytetty uusiksi joka ikisenä vuonna. Se tuntuu kuitenkin olleen isompi ongelma minulle kuin sinulle. Sinua auttaa, että yksi parhaista kavereistasi on kahden vuoden tauon jälkeen jälleen samassa ryhmässä.
Olet myös kulkenut kaverisi kanssa kaikki koulumatkat – syksyllä annoimme sinulle viimein luvan pyöräilyyn. Koulumatkafillarointi onkin mennyt hyvin. Kitinää huonosta säästä en ole kuullut suustasi kertaakaan. Arvostan.
Kaverisi ovat fifty-sixty. Puolet oman ikäisiäsi, puolet neljä vuotta vanhempia. Jälkimmäinen tuntuu vanhemmasta hurjalta – ehkä siksi, että pelkään eri aikaan rantautuvan murrosiän muodostuvan kiilaksi välillenne.
Harrastat kodin ulkopuolella partiota ja uimakoulua. Kotona luet päivittäin paljon. Voldemortin ja Harryn viimeisen kohtaamisen jälkeen uutta lempisarjaa ei kuitenkaan ole löytynyt, vaan käsissäsi kuluvat tällä hetkellä eniten Aku Ankat, toisella kierroksella olevat Neropatin päiväkirjat ja nuorempien sisarusten kertaistunnalla luettavissa olevat kirjat.
Pidät lukemisen ohella paljon pelaamisesta, rekkitangossa temppuilusta ja erinäisestä värkkäämisestä: piirrät sarjakuvia, suunnittelet pelejä tai väsäät kaverisi kanssa luokkalehteä. Viimeksi mainittuun liittyi sinulle (ja kaverillesi) tyypillisesti myös rahan ajatteleminen. Haluaisit(te) kovasti rikastua – milloin luokkalehteä myymällä, milloin Harry Potter -henkisiä itse tehtyjä taikasauvoja myymällä. Viikkorahaakin toivot saavasi, muttemme ole osanneet äitisi kanssa päättää miten pyyntöön pitäisi suhtautua.
Kiinnostuksen kohteista pitää vielä mainita ruoka ja ruuanlaitto! Autat hyvin mielellään kokkaamisessa ja olet kiinnostunut kaikesta ruokaan liittyvästä. Maistat kursailematta kaikkea paitsi maitoa. Siitä et pidä vieläkään, vaikket enää täysin kieltäydykään. Hiljattain teit sunnuntairuuaksi sushia. Sitä ei meillä kukaan ole ennen tehnytkään.
Ja sinun ansiotasi on myös se, että seuraamme perheenä ensimmäistä kertaa koskaan yhteistä TV-ohjelmaa. Olit kuullut koulussa Master chefistä ja vaadit nähdä yhden jakson. Taisimme jäädä kaikki vähän koukkuun.
Ennen kaikkea olet kuitenkin tärkeä ja rakas!
Vuosi sitten kirjoitin näin.
