Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Kodin ulko-ovella työpäivän jälkeen koetaan usein mielenkiintoinen tuokio – oven molemmin puolin aikuinen huokaisee: “Huh, nyt saa levähtää hetken!” Kello on varttia vaille Pikku Kakkonen. Ensiksi halataan ja kysellään kuulumisia. Sitten syödään. Vaimo on onneksi jaksanut ja ehtinyt laittaa ruuan valmiiksi. Lapsiperheessä nälän siirtäminen ei ole nopea projekti. Viimeiset astiat majoittuvat koneeseen puoli kuudelta. Jos … Read more
Raskausaika voi tunnetusti mennä erittäin monipuolisesti päin Turkua. Menneen puolen vuoden perusteella voin kuitenkin sanoa, että yksikin tapa riittää vääntämään perheen siltaan. Perheessämme on ollut lapsiaikaa rapiat viisi vuotta. Emme ole olleet kertaakaan henkisesti niin väsyneitä ja kaikissa sateenkaaren väreissä tympääntyneitä kuin nyt kolmatta odottaessamme. Vaimon jatkuva kipu on rieponut luonnollisesti hänen pinnaansa, mutta osuutensa … Read more
Ok, onhan lumi syystalvella mukava juttu. Mutta loska se vasta hauskaa onkin! Ainakin jos kysyy 2- ja 5-vuotiaalta. Kyseisten asiantuntijoiden käyttäytymistä tänään aamupäivällä tarkkailleena kokosin listan, mitä kaikkea mellevää sulava lumi mahdollistaakaan. Voi hyppiä lätäköissä. Syyskesällä metsään tehty käpylehmänavetta löytyy jälleen. Voi todeta, että “tämä vaatii kunnostusta.” Voi juosta lätäköissä. Metsästä löytyy jälleen keppejä. Kepeillä … Read more
Tenavat säkenöivät, kun pääsevät leipomaan. Minä ja leivonta taas sovitaan yhteen kuin kuutio ja palikkalaatikon pyöreä reikä. Mutta miksipä ei välillä lipsauttaisi epämukavuusalueelleen, jos tietää jälkikasvun nauttivan ja lopputuloksena voi olla hiilihydraatteja maukkaassa muodossa? Tämä resepti on siitä hyvä, että taikinaa ei tarvitse liimata pöytään, eikä toisaalta käsiäkään liisteröidä. Ja siitäkin hyvä, että jauhoja ei … Read more
Onko kuussa nyt ihmisiä? Ei ole. Eikö siellä ole muita ihmisiä kuin kuututkijoita? Ei siellä ole tiettävästi ketään, ei edes kuututkijoita, ei ole ollut pitkään aikaan. Ai, ei ainakaan miljardiin vuoteen? No ei ainakaan useampaan kymmeneen vuoteen. Kävimme lasten kanssa ihmettelemässä superkuuta. Hurautettiin autolla paikallisen “laskettelurinteen” parkkipaikalle ja tarvottiin tekomäen huipulle ihastelemaan superkuuta ja lähialueen … Read more
En yleensä ajattele kovin materialistisesti. On kuitenkin asioita, jotka jokaisen (miehen) pitäisi omistaa. Ihan vain oman mielenterveytensä takia. Tällaisia ovat esimerkiksi voimakas vakuumipakkain, välyksetön minikaivuri, tarkka yläjyrsin, käyttäjäänsä arvostava tietokoneen käyttöjärjestelmä ja luotettava lentolaukku. Ostimme kesällä silloin nelivuotiaalle poitsillemme käytetyn peräpyörän. Takana on nyt useita lenkkejä ja monta enpä ole tuollaista ennen nähnyt -kommenttia. Peräpyörä … Read more
Edellisessä postauksessa tunnustin, että motivaatio töihin paluun suhteen oli sukeltanut Maan syvimpään tunnettuun poukamaan. Tiistaina eli ensimmäisenä työpäivänä tunnelma alkoi kuitenkin kääntyä. Kävi niin kuin yleensä aina loman jälkeen. Mielen ummetus muuttui paremmin kulkevaksi fiilikseksi varmaankin kahdesta syystä. Töissä oli ihan kivaa. Mutta ennen kaikkea päivä kotona oli rullannut vaimon edellä kulkevan mahan kokoon ja … Read more
Huomenna töihin. Sanottakoon heti kärkeen, että fiilis on sama kuin kuukauden kesäloman jälkeen. Seitsemäntoista kertaa voimakkaampana tosin. Motivaatio kaasujousen päähän istumaan palaamiseen on siis jossain Mariaanien haudan paikkeilla. Ensimmäinen kappale kertoo olennaisen. Ei minua työntekoon meneminen harmita, vaan se, että tästä nykyisestä hommasta joutuu luopumaan. Olen viihtynyt lasten kanssa kotona e-r-i-t-t-ä-i-n hyvin. Ehdottomasti hienoimpiin elämänjaksoihini … Read more