Lapsi oppii pyöräilemään. Oma piha käy äkkiä pieneksi. Pitää päästä kauemmas. Miten ihmeessä opettaa lapsi liikenneyhteensopivaksi? No, tietenkin lähtemällä sinne liikenteeseen! Rauhallinen ja suora kevyen liikenteen väylä lienee paras ensimmäiseksi makuannokseksi. Suora siksi, että vanhemmalle jää aikaa valmistella kohtaamis- ja ohitustilanteita.
Vaimon kanssa olemme päästäneet tenavat kevlille heti, kun liikkeellelähtö ja pysähtyminen sujuvat itsenäisesti. Joskus jopa vähän aikaisemmin. Sen jälkeen olemme keskittyneet tasan kolmen säännön opettelemiseen.
1)Kun vanhempi sanoo tai mylvii, että pysähdy, silloin pysähdytään siihen reunaan jota ajetaan. Säännöistä tärkein, mutta onneksi myös helpoiten opetettava ja omaksuttava. Vanhimman ja keskimmäisen kohdalla tämä on mennyt lapsen komentokeskuksen pysyväismuistiin sillä, että kerran tai pari on jouduttu lopettamaan pyörällä ajo, koska sääntöä ei ole toteltu.
Miksikö sääntö on tärkein? Tietenkin siksi, että jos lapsi oppii pyöräilemään päivänä X, niin päivänä X+5 hänen pyöränsä liikkuu nopeammin kuin 0,1 tonnia suomalaista laatulihaa. Varsinkin, jos laatuliha työntää edessään hyökkäysvaunuja. “Pysähdy” tarjoaa myös aikalisän, kun lähestytään risteystä tai tiiaoskari ilmestyy mutkan takaa skootterillaan kuuttakymppiä keulapystyssä puhelimeen puhuen.
2)Suojatiellä talutetaan – aina. Jep, tiedän, että tämä ei mene liikennesääntöjen mukaan näin yksioikoisesti. Vanhemmalta tämä kuitenkin poistaa stressiä kuin tapaninpäivä joulupukilta.
Kun suojatiesääntö on tarpeeksi lujasti lapsen aivokuorella, voi lapsen antaa ajaa jo hieman edellä, vaikka työntäisikin niitä vanhinkovankkureita edellään. Vaikka nappula työntyisi suojatielle huonoon aikaan, jää mahdollisesti samaa viivoitusta lähestyvälle autoilijalle huomattavan montakymmentä kertaa enemmän aikaa reagoida. Toivoakseni lapseni taluttaa tämän säännön oppimisen myötä suojatien yli vielä ensimmäisillä itsenäisillä koulumatkoillaankin.
3)Aja suoraan. Säännöistä ehdottomasti vaikeampi kuin kaksi ensimmäistä yhteensä. Viisivuotiaamme pyöräilee kolmatta kesäänsä, eikä tämä suju mallikkaasti vieläkään. Kaksi ensimmäistä todellakin luonnistuvat. Säännön idea on tietenkin se, että muut samalla pinnalla samaan aikaan liikkuvat objektit voivat ennakoida mihin lapsi on menossa. Iso juttu, jos pyrkimys on välttää liikkujien törmäykset. Jos tämä joskus lapsiltamme luonnistuu, voi aloittaa liikennesääntöihin tutustumisen.
Ps. Kirjoitettu puhtaasti nukkumalähiövinkkelistä. Täällä pyöräily tapahtuu lähes kokonaan kevyen liikenteen väylillä. Ei ole jalkakäytäviä tai erillisiä pyöräteitä sotkemassa sääntöjä. Ei edes ratikoita varottavana. Metrinmittaisia pyöräilijöitä näkee myös kantakaupungeissa. Nostan heille ja heidän vanhemmilleen kypärää ajatellen, että ihmisvilinässä tärkeimmät säännöt saattavat olla hieman erinäköisiä kuin nämä.
Tämä kirjoitus ikään kuin loppui tuohon kursiiviin. Jos (perhe)pyöräily kiinnostaa, niin seuraavista linkeistä lisää lukemista:
Kuinka välttää toisen auton ostaminen?
Croozailua – polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset