Myönnän. Erittäin puheliaat lapsemme aiheuttavat minulle joskus nolostelua julkisilla paikoilla. En varsinaisesti ajattele, että esimerkiksi kaupassa pitäisi olla hiljaa. Silti jostain äärimmäisen syvältä alitajunnasta kumpuaa ajoittain tunne, että suomalaisen pitää ennemmin vaieta kuin puhua pulputtaa alati. Kauppajonossa katselen ympärilleni, kun tenavat selittävät, kertovat, keksivät ja sanailevat.
Tänään sain opetuksen, kun hain etätyöpäivän lounastauolla pojan eskarista ja ruokaa Lidlistä. Autossa ja kaupassa poju puhui hänelle ominaiseen tyyliinsä paljon ja innostuneesti.
Hän kertoi päivän kuulumisista. Guinnesin ennätyskirjaa muun muassa olivat lukeneet. Ei siis ihme, että poju suunnitteli tekevänsä illalla Lasten maailmanennätykset -kirjan. Siihen tulisi kertomuksia vahvoista lapsista.
Ensimmäinen esiteltävä maailmanennätys olisi eskarikaveri, joka jaksaa kuulemma nostaa isänsä ilmaan.
Liityimme kassajonoon hetki sen jälkeen, kun kauppakuulutus oli ilmoittanut: ”Olkaa hyvä, kassa kolme aukeaa.”
Jonossa poitsi antoi mielikuvituksensa ravata ja selitti tauotta, miten mikäkin kassa voisi aueta ja osa mennä kiinni: ”Sitten ykkönen aukeaisi ja kolmosesta siirtyisi väki ykköseen. Ja sitten kakkonenkin menisi kiinni, mutta viitonen ja kuutonen aukeaisi. Olkaa hyvät, kassa neljä aukeaa. Taas väki siirtyisi…”
Edessämme suomalaisten rakastamassa ihmismuodostelmassa oli mummoikään ehtinyt nainen. Hän kääntyi useamman kerran hymyilemään poitsin jutuille ja kysyi viimein: ”Minkä ikäinen hän on? On niin mukava, kun puhuu paljon!”
”Eskari-ikäinen”, vastasin.
Sen jälkeen keskityimme siirtämään itseämme jonossa kohti kassaa. Poitsi jatkoi juttuaan.
Kassojen välisessä kanjonissa poju lueskeli houkutushyllystä tuotemerkkejä: ”Ha-ri-bo! Voidaanko ostaa nallekarkkeja?”
Ei liene yllätys, että taklasin ajatuksen: ”Viikonloppuna ja vappuna herkuteltiin, joten emme osta tänään karkkeja.”
Lapsi tyytyi kohtaloonsa ja jatkoimme vaellustamme edessä häämöttävää kaupallisuuden alttaria kohti. Mummuikäinen sai ostoksena maksettua. Yllättäen hän kääntyi meitä kohti ja tökkäsi poitsin käteen pienen karkkipussin: ”Kun sinä niin puhuit niistä nallekarkeista.”
”Kiitos”, sopersi poika.
Itse olin niin ällikällä lyöty, etten osannut muuta kuin vaatia poikaa sanomaan isommin kiitos.
Täytyy myöntää, että aina silloin tällöin poitsin loputon mertarantamointi väsyttää. Ja kuten alussa kirjoitin, julkisilla paikoilla joskus ohuesti nolottaakin.
Tämän päivän kohtaaminen oli aivan loistava muistutus siitä, että sivulliset eivät välttämättä pulputuksesta häiriinny. Pikemminkin päinvastoin. Kiitos karkeista!
Ps. Eskarilainen oli kotona äärimmäisen reilu ja jakoi pussin lähes oma-aloitteisesti tasan siskonsa kanssa.
Isäkuukausien Facebook ja Instagram kertovat perheemme arjesta ja isyydestä. Tervetuloa seuraamaan!
Mekin ollaan huomattu että 1.9 v esikoisemme puheenpulina julkisella paikalla on herättänyt enemmän positiivisia reaktioita ja kohtaamisia kuin puhinaa ja silmien pyörittelyä, olen joka kerta yhtä iloinen ja hämmentynyt tästä 😊
Kiitos kommentista ja kokemuksen jakamisesta! Liekö tässäkin asiassa sitten niin, että ne mielensäpahoittajat tuovat tunteensa liioitellun vahvasti esiin…
Lasten sanailut ovat niin mainioita etten aiemmin lapsettomanakaan niitä paheksunut 🙂
Jospa mahdollisimman moni ajattelisi noin. Kiitos kommentista ja näkökulmasta!
On ihanaa kun lapset puhuvat! Olin jo ennen lapsia sitä mieltä, että suomalainen tapa kasvattaa hiljaisia aikuisia on aivan järjetön 🙂 Siksi pyrin siihen, etten pyydä taaperoani puhumaan hiljempaa, tai olemaan laulamatta. Tietenkin jos taaperomme huutaa tai kiljuu, pyydän tietty lopettamaan koska käytöstavat 😀 Kiva, että teilläkin on puheliaat lapset, voit olla ylpeä <3
Olen täysin samaa mieltä! Käytöstavat pitää toki olla. Tai lapsen kohdalla voinee sanoa, että käytöstapoja pitää toki harjoitella. Jostain syvältä suomalaisuuden perusolemuksesta noita ollaan nyt hiljaa -tunteita silti joskus itselläni nousee. Kiitos “tuesta” ja kommentista!
Jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan oikeasti häiriintyisi lasten höpöttelystä. Ainakin itselleni se saa vain hymyn huulille.
Hyvää viikonloppua!
Kyllähän lasten jutut yleensä ovat ihan mahtavaa kuunneltavaa!
Kiitos kommentista ja onnistunutta viikonloppua teillekin!
Mahtava tuo mietintä kuinka kassat aukeavat vuorotellen ja väki siirtyy minne milloinkin. 👍Nauroin ajatukselle ääneen 😂
Lasten jutut on niin parhaita! Tylsäks kävis elämä muuten.
“Kauppa tarjoaa nyt vähän hyötyliikuntaa!“
Voi että on mukava lukea, että teksti saa hymyilemään. Kiitos kommentista ja mukavaa kevään jatkoa!