Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, että Suomen sään rikkaus on sen vaihtelevuus. Kyllä kieltämättä on ollut virkistävää, kun 30 asteen pakkanen vaihtui 15 asteen pakkaseen ja navakkaan tuuleen.
Ulkoilut ovat jääneet vähiin. Ja sen on huomannut – lapset ovat pinganneet vanhempien palveluita normaalia(kin) enemmän.
Tänään testattiin mielenkiintoista leikkiä, joka upposi yllättävän hyvin molempiin. Se oli positiivinen yllätys. Aika usein tuntuu menevän niin, että nelivuotiaan ja alle kaksivuotiaan saaminen samaan leikkiin on helppoa kuin vegaanin ja barbaarin totuttaminen toistensa ruokiin.
Simppeli idea: isolle paperille piirretään esineiden ääriviivoja – muotoja. Sen jälkeen esineitä annetaan vuorotellen mukana oleville leikkijöille, joiden tehtävänä on etsiä esineelle paikka paperilta. Tässä kohdassa piilee juju, miksi molemmat luultavasti diggasivat. Yritin antaa nuoremmalle helpoimmat ja vanhemmalle esimerkiksi “monitoimityökalun” suljettuna, vaikka se oli piirretty aukinaisena.
 |
| Vain muotoja paperilla, älä siis suutu, ei niistä esineet miksikään muutu… Kannattaa klikata kuva isommaksi, niin saa helpommin käsityksen ideasta. |
Kun kaikille esineille löytyi oma “kolo”, niin jatkoimme leikkiä siten, että piilotin kamppeet pitkin kämppää ja juniorit etsivät niin kauan, että paperi oli jälleen täynnä. Riemua riitti myös tässä osiossa, vaikka vaikeimpia piiloja piti hieman vihjailla.
 |
| Muodot “täytettiin” pariin kertaa. Junnut viihtyivät niin hyvin, että säästin paperin alkuviikkoa varten. Uusintojahan ne TV:ssäkin käyttävät päiviä täyttämään. |
ps. Loppukevennyksenä pojan lausahdus. Hän löysi unta etsiessään aataminomenansa. Kysyi minulta: “Miksi minulla on täällä töyssy?”