Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.
Isä lämmöksi alle, kirja suuhun ja maistelemaan. Näin yhdeksänkuinen kokenee hetket, joita itse kuvailisin ytimekkäästi seuraavin sanoin: vauva syliin, kirja käteen ja lukemaan.
Tällä viikolla lueskelimme ja maistelimme paria Disneyn vauvakirjaa. Raadin tulokasjäsenen mielestä maku oli ilmeisen hyvä, suorastaan koukuttava, sillä isä joutui vetämään kirjan nurkkia pois kitalaesta liiankin usein. Kokoonpanoon liittyi jossakin vaiheessa lukurupeamaa myös 3- ja 5-vuotiaat luottopakit.
Matki meitä!
Tästä kirjasta voi varauksetta sanoa, että se toimii vauvasta vaariin. Tai ainakin vauvasta keski-ikäiseen. Kyseessä on peilikirja, jossa on jokaisella sivulla oma peili. Mahtava juttu! Kun ensimmäinen on maisteltu tahmeaksi, muista näkee vielä.
Ideana on matkia tuttujen Disney-hahmojen edesottamuksia tyyliin: “Hessu on hassu. Hän näyttää kieltään! Osaatko tehdä yhtä hassun ilmeen?” Sohvamme tärisi vallan suurella taajuudella, kun minä sekä vanhemmat lapset vääntelimme naamaamme ja vauva tutkaili touhujamme peilien kautta. Tämän kirjan voisin viedä lahjaksi lapsiperheeseen!
Iloiset sanat
Kirja on perinteinen kuvasanakirja: aukeamilla on teemoittain järjesteltynä kuvia, joiden viereen on kekseliäästi painettu aikuista helpottamaan kuvassa olevan asian nimi. Tiedäthän – ankan vieressä lukee “Ankka” ja taulun vieressä “Taulu”. Lukeminen onnistuu siis siinäkin vaiheessa kun iltapuuro vilahtaa väsymyksen takia mikron sijaan viereiseen jääkaappiin kypsymään.
Tässä kirjassa on sekaisin valokuvia ja piirroksia. Joku tykkää. Toinen ei. Minä en. Mutta niin se on kansantanssinkin kanssa. Eikä asia tietenkään lukemista estä.
Kuvakirjojen lukeminen vauvan kanssa on välillä hieman turhauttavaa. Siinä kun osoittelee kuvia ja yrittää tartuttaa sanoja pienen mieleen niin toinen vetää kirjaa kuola valuen suuhunsa. Tällainen lukeminen on kuitenkin ilmeisen tärkeää ja siinä tehtävässä Iloiset sanat toimii oikein hyvin.
Kolme- ja viisivuotiaskin jaksoivat olla mukana koko kirjan läpi, kun tein heille kysymyksiä kuvista. Vauva-ajan ohittanutta lukijakuntaa ajatellen viimeisellä aukeamalla oli kuvattuna numerot ykkösestä kymmeneen. Kiva lisä!
Se pitää vielä mainita, että yhdeksänkuisen mielestä kirjan liukkaat, komeasti ja kirkkaasti painetut sivut olivat ilmeisen kiinnostavia. Maistelun lisäksi hän tutustui pintaan huomattavan pitkiä aikoja sivujen pintaa tunnustellen ja silitellen. Sama tunnustelu jatkui toisella lukukerralla.
