90-luvun loppupuolella olin siinä iässä, jolloin luulin, että lause “ei ylioppilaskirjoituksia, vaan elämää varten” on aforismi eikä vitsi. Samoihin aikoihin puhuttiin kovasti kuuden ällän ylioppilaista.
Viime aikoina olen huomannut elämänkoulussa, että kohtalaiseen vanhemmutteen riittää vähemmän – viisi ällää on tarpeeksi. Muksujen kanssa touhutessa nuo viisi ällää ovat imperatiivit: leiki, luo, liiku, lue ja lähentele. Tietenkin olettaen, että lasten perustarpeet kuten ravinto, lepo ja hygienia ovat kunnossa
Kuulostaa helpolta. Käytännössä kaikkien viiden mahduttaminen vaikkapa kahdeksaan tuntiin ei kuitenkaan ole helppoa. Edellämainittujen perustarpeiden tyydyttämiseen kun menee päivästä pienten kanssa aika monta tiimaa.
Onneksi tässä ei puhuta viiden ällän vanhemmasta, vaan viiden ällän vanhemmista. Vielä oikeampaa olisi puhua viiden ällän aikuisista. Lapselle riittänee, että joku tuttu aikuinen mahdollistaisi joka päivä nuo viisi asiaa.
Käytännössä esimerkiksi liikkeen ja leikin voi aina välillä yhdistää. Ulkona hippa taikka piilonen on sekä liikettä että leikkiä. Samoin lukemisen ja lähentelyn integrointi on helppoa, kun vääntää itsensä yhdessä leikki-ikäisen kanssa samaan sohvan nurkkaan.
Tällä viikolla olen tarkkaillut päiviämme kotona noiden viiden ällän kautta. Huomiot eivät ole yllättäviä. Liikkuminen on yksi hyvä motiivi ulosmenolle ja vaikeinta minulle on vastata luomisen tuskaan. Onneksi lapset luovat oman tanssinsa kerta toisensa jälkeen, kun CD-soittimeen kiepauttaa Joulupuu on rakennettu -levyn.
 |
| Erään päivän “luo” – lyhty Neppajymykerhon ohjeilla. |